Tästä kysymyksestä ei aina tiedä, onko luvassa lähipiiriämme koskevia iloisia uutisia tai kiinnostavia juoruja, jotain henkilökohtasta ikävää vai jotain muuta ikävää. Olin kuitenkin ehtinyt jo vilkaista Facebookin uutisvirran joten tiesin, että kyse oli muusta ikävästä, jolla on potentiaali muuttua henkilökohtaiseksi ikäväksi.
Poliisi oli lähtenyt yhdellä Magén alueella huumediilereiden perään. Kadulla, jossa leikki lapsia, oli ammuttu. Jokaisen vanhemman painajainen. Yhden perheen kohdalla painajaisesta tuli totta.
Seuraavana päivänä viisivuotias M haudattiin.
Viisivuotias oli samanniminen kuin G:n poika ja kävi samaa leikkikoulua, jota G:n poika vielä pari vuotta sitten kävi.
Se mitä tapahtui, kun tieto pienen pojan kuolemasta levisi, on tuttua joidenkin muiden metropolialueen kaupunkien uutisista. Ei Magén.
Vihaiset ihmiset polttivat kaupungin keskustassa tusinan busseja. Yksi bussi paloi aivan poliisiaseman edessä. Paikkoja särjettiin. Toisaalla ihmiset lähettivät perheenjäsenilleen ja ystävilleen viestejä selvittääkseen, onko kotiin turvallista palata.
Seuraavana päivänä surua, tyrmistystä, huolta. Ei silti juuri yllätystä. Sillä vaikka mitään tällaista ei ole Magéssa ennen tapahtunut, on jotain tällaista kohti tultu jo useampi vuosi. Siitä tuntuvat olevan yksimielisiä asuinpaikasta riippumatta kaikki.
Paljon huhuja.
Luen lehdestä, että poliisin erikoisjoukot kutsuttiin myöhemmin paikalle. Mietin, onko niissä joukoissa palveleva tuttu ollut mukana. Poliisit eivät usein työskentele sillä alueella, jossa itse asuvat. Mutta Magé on pieni, ja kaikki tietävät, ketkä ovat poliiseja ja missä he asuvat, vaikka he työskentelisivätkin muualla. Appeni ei pidä siitä, että eräs sukulainen, poliisi, parkkeeraa autonsa hänen talonsa eteen.
Lisää huhuja.
Muutama kysymys toistuu.
Oliko se poliisin vai rikollisten luoti, monet kysyvät.
Oliko se jonkun rikollisen poika, jotkut kysyvät.
Mitä ajattelet paluusta nyt, puolisoni kysyy.
Mitä väliä sillä on, mietin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti